Yves Saint Laurent

Yves Saint Laurent on ranskalainen elämäkerrallinen draama, jonka on ohjannut Jalil Lespert, joka myös käsikirjoitti tuotannon yhdessä Jacques Fieschin, Jérémie Guezin, sekä Marie-Pierre Husterin kanssa.

Elokuva perustuu maailmankuulun muotisuunnittelija Yves Saint Laurentin elämään vuodesta 1958 eteenpäin.

Pääosia projektissa esittävät Pierre Niney, Guillaume Gallienne, Charlotte Le Bon, Laura Smet, Marie de Villepin, Xavier Lafitte ja Nikolai Kinski.

Filmi sai festivaali ensi-iltansa 64. Berliinin kv. filmifestivaaleilla, kunnostetun Zoo Palastin tiloissa, tilaisuudessa, jossa mukana olivat sekä ohjaaja, näyttelijäkaarti, että Pierre Bergé.

Juoni

Pariisi, 1957. 21-vuotias Yves (Pierre Niney) sinkoutuu kansainväliseen kuuluisuuteen juuri menehtyneen Christian Diorin seuraajana.

Hän tapaa ensimmäisen catwalk show:nsa yhteydessä Pierre Bergén (Guillaume Gallienne), josta tulee Yvesin rakastaja ja liikekumppani, aloittaen suhteen, joka tulee muuttamaan hänen elämän pysyvästi.

Vain muutamaa vuotta myöhemmin hän joutuu julkisen nöyryytyksen kohteeksi tulemalla erotetuksi.

Kieltäytyen lannistumasta kriitikkojensa ja itse-epäilyn edessä, Yves luo Yves Saint Laurent muotitalon, esitellen kautta-aikain ensimmäisen ‘ready-to-wear’ valmisvaatekokoelman, shokeeraten haute couture muotimaailman.

Filmi seuraa muotisuunnittelijaa hänen yrittäessään demokratisoida muotia 1960-luvun aikana, taistellen henkilökohtaisia demoneitaan vastaan rakentaessaan valtakuntaa, joka tultaisiin tuntemaan kautta koko maailman naisten vapauttamisen taustavoimana.

Traileri

Juliste

Yves Saint Laurent

Näyttelijät

  • Pierre Niney on Yves Saint Laurent
  • Guillaume Gallienne on Pierre Bergé
  • Charlotte Le Bon on Victoire Doutreleau
  • Laura Smet on Loulou de la Falaise
  • Marie de Villepin on Betty Catroux
  • Xavier Lafitte on Jacques De Bascher
  • Nikolai Kinski on Karl Lagerfeld
  • Ruben Alves on Fernando Sánchez
  • Marianne Basler on Lucienne Saint-Laurent
  • Adeline D’Hermy on Anne-Marie Munoz
  • Astrid Whettnall on Yvonne De Peyerimhoff
  • Anne Alvaro on Marie-Louise Bousquet
  • Michèle Garcia on Raymonde Zehnacker
  • Patrice Thibaud on Christian Dior
  • Amira Casar on Anne-Marie Munoz
  • Alexandre Steiger on Jean-Pierre Debord
  • Jean-Édouard Bodziak on Bernard Buffet
  • Olivier Pajot on Charles

Tuotanto

  • Ohjaaja: Jalil Lespert
  • Tuottajat: Yannick Bolloré ja Wassim Béji
  • Käsikirjoittajat: Jacques Fieschi, Jalil Lespert, Jérémie Guez, ja Marie-Pierre Huster, perustuen Laurence Benaïmin kirjaan “Yves Saint Laurent”.
  • Pääosissa: Pierre Niney, Guillaume Gallienne, Charlotte Le Bon, Laura Smet, Marie de Villepin, Xavier Lafitte, ja Nikolai Kinski
  • Musiikki: Ibrahim Maalouf
  • Kuvaus: Thomas Hardmeier
  • Leikkaus: François Gédigier
  • Tuotantoyhtiöt: Canal+, SND, ja Wy Productions
  • Elokuvastudio: The Weinstein Company
  • Ensi-ilta (Yhdysvallat): 8-1-2014
  • Kesto: 105 minuuttia
  • Tuotantomaa: Ranska
  • Kielet: Ranska, englanti, venäjä, arabian kieli, ja japani
  • Tuotantobudjetti: €12 miljoonaa

Elokuvastudio The Weinstein Company hankki filmin Yhdysvaltain jakeluoikeudet maaliskuussa 2013.

Jakeluoikeudet mm. Ison-Britannian, Kanadan, Australian, ja Benelux-maiden suhteen jäivät Entertainment One yhtiölle.

Kuvaukset

Elokuvan kuvaukset alkoivat kesäkuussa 2013.

Osa kuvauksista toteutettiin Bergén kanssa, joka lähetti malleja uudelleenluomaan Saint Laurentin kuuluisan Opéra Ballets Russes kokoelman vuodelta 1976, joka kuvattiin kohtauksena kokoelman alkuperäisellä esityspaikalla, Westin hotellissa.

Bergén säätiö lainasi lisäksi tuotantoryhmälle 77 vuosikertapukua arkistoistaan, ja antoi Lespertille luvan kuvata tiettyjä kohtauksia säätiön päämajan tiloissa, Pariisin Avenue Marceaun varrella.

Bergé ylisti julkisesti Lespertin elokuvaa – joka perustuu pitkälti Laurence Benaïmin Saint Laurentin elämäkertaan sekä Bergén kirjaan “Letters to Yves” – sen muotisuunnittelijan demonien näyttämisestä.

Pierre Bergén mukaan “…on olemassa yksityiskohtia, joista en pidä, mutta sillä ei ole minkäänlaista merkitystä. Elokuva täytyy ottaa sellaisena kuin se on – kokonaisuutena.”